Voiko rakennusliikkeen takuuseen luottaa?

Faktahan on, että rakennushommien teettäminen pimeänä – siis veroja maksamatta – on huomattavasti halvempaa kuin velvoitteiden hoitaminen asianmukaisesti. Uudisrakentamisesta, kuten vanhan rintamamiestalon laajennuksesta tai autokatoksen rakentamisesta, ei myöskään saa kotitalousvähennystä. Halusin kuitenkin hoitaa asiat kunnolla, ja luotin tietenkin näin saavani myös mahdolliset takuuasiat hoidettua paremmin kun työt on tehty asiallisesti “kuitilla”.

Harmillisesti, tämä ei ole tähän mennessä pitänyt paikkaansa. Työn teettäminen “verollisesti” ei takaa kyllä sitten yhtään minkäänlaista takuuta yhtään millekään.

Miten niin muka? No tässä postauksessa vähän kokemuksia vastuutaan välttelevistä yrityksistä.

Kuinka rakennusliike välttää vastuunsa?

Tässä nyt muutama tapa, jolla rakennusliikkeet pyrkivät välttämään vastuutaan tekemistään virheistä.

  1. Syytä tavarantoimittajaa. Virheellisesti asennettu vinyylilaatta eroaa valmistusvirheellisestä lähinnä syypään osalta, ja Bauhausia tai K-Rautaa on helppo syyttää.
  2. Käytä lauseita “Me emme hoida takuuasioita”, “tämän tuotteen takuuhan ei ole meidän kautta vaan maahantuojan”, tai klassikko “takuu ei kata työtä”. Kaikkihan nämä ovat valetta, mutta väsyttävät asiakasta.
  3. Vetoa väärinkäsitykseen ja koita vierittää vastuu asiakkaalle. Epävarmempi asiakas jättää pelin kesken jo tässä vaiheessa.
  4. Pelaa aikaa – lupaa hoitaa asia, vetoa kiireisiin, unohtamisiin, “osat on jo autossa”, kunnes virheestä on kulunut mahdollisimman pitkä aika. Mitä pidempään vetkuttelet, sen todennäköisempää on, että asiakas korjaakin virheesi itse eikä jaksa vääntää muutamista tuhansista euroista (saati sitten pienemmistä summista).
  5. Älä vastaa mihinkään kirjallisiin reklamaatioihin. Älä varsinkaan reagoi sähköposteihin. Pyri käsittelemään kaikki suullisesti, ja vetoa aina suullisesti sovittuun (oli sovittu tai ei).
  6. Laita lasku myös virheiden korjaamiseen kuluneesta ajasta. Asiakashan saattaa vaikka epähuomiossa maksaa sen, ja kaikki on kotiinpäin.
  7. KKV:n päätökset voi jättää huomiotta. Ne eivät ole sitovia.

Jossain vaiheessa prosessia asiakas luultavasti kyllästyy, korjaa itse jäljet, ja rakennusliike välttyy vastuusta. Ja viime kädessä firman voi aina pistää pakettiin. Rakennusalalla yhtiöitä tulee ja menee jatkuvasti ja kaluston voi aina myydä seuraavalle firmalle lennosta.

Kokemuksia takuuselvittelyistä

Mikä kaikki sitten meidän parivuotisessa remontissa on mennyt pieleen? No, omakohtaista kokemusta on tällä hetkellä seuraavista:

Rakennusyhtiö unohti tuuletusaukot kivijalasta. Lähetti nuoremman timpurin jyystämään tylsällä koteloporalla reikiä tiiliin. Laskutti korjauksesta tuntiveloituksena.

Rakennusyhtiö ei lukenut keittiön asennuksessa mukana tullutta suunnitelmaa kuin vähän päästäkseen alkuun, joten käytännössä kaikki peitelevyt unohtuivat ja sitä myöten mitoitukset ovat systemaattisesti levyn paksuuden verran pielessä. Lisäksi vierekkäiset pöytätasot on jostain syystä käytännössä aina asennettu eri korkeudelle. Lisäksi yksi kokonainen yläkaappirivistä tuli viitisentoista senttiä väärään kohtaan. Asiakkaan kiusaksi kaapit lisäksi asennettiin karmiruuveilla, joten niiden siirtäminen on tehty mahdollisimman hankalaksi.

Keittiössä tehdyt virheet olivat sekä niin räikeitä, että toisaalta sen verran helposti korjattavia, että osaa näistä yhtiö suostui korjaamaan (mm. työstivät oikeaan kokoon jo tehtaalla tehdyn “sokkelilevyn” heidän vinoon valamansa lattian mittoihin), mutta osa (kuten joka välistä puuttuvien peite-/koristelevyjen asentamisen) olen saanut tehdä sähkömiehen tai isäni kanssa.

Rakennusyhtiö unohti kylmäkatkot lämpimän varaston lattian ja kivijalan välistä. Vetosi siihen että “eihän varastoon ollut tässä vaiheessa tarkoitus tulla vielä eristeitä (seiniin)”. Ei ottanut mitään vastuuta. Ei katso olevansa vastuussa virheen korjaamisesta (ratkaistiin lattian lisäeristyksellä).

Rakennusyhtiö myi konesaumapeltikaton jota ei osannut mitoittaa tai asentaa, joten keskellä kattoa oli muun muassa kaksi urosponttia vastakkain (ja välissä parin sentin rako) ja lähes kolmenkymmenen sentin tyhjä kaistale missä pellistä loppui pituus. Alta näkyi siis vaneri säälle alttiina.

Katto asennettiin syksyllä, jolloin se kuitattiin säänkestäväksi “yhden semmosen päätypellin osalta kesken jääneeksi” – tosiasiallinen tila selvisi vasta seuraavana kesänä kattoa tarkastaessani. Sitä ennen en edes päässyt katolle, koska rakennusliike osana kattoremonttia irroitti kattotikkaat, rälläkällä. Samoja tikkaita ei siis voinut enää käyttää uudestaan.

Sovintohengessä pari kuukautta asian raportoinnin jälkeen itse yrittäjä tarjoutui asentamaan pellit, kunhan maksan ne. Tuossa vaiheessa olin toki ehtinyt ne jo hommaamaan ja asennuttamaan ammattilaisella enkä olisi yrittäjää enää päästänyt katolleni ilman aikuista valvojaa.

Toki sitten on lisäksi hajonnut joitain yksittäisiä tuotteita tai komponentteja, ja yritykset/toimittajat selvästi kantavat näissä vastuunsa todella vaihtelevasti. Postasin hajonneesta älyhanasta, jonka Oras korvasi asiallisesti. Hietakarin suihkuseinän toimitus oli puolestaan huomattavan sekava ja virheellisiä osia tuli useita, mutta yhtiö hoiti homman silti maaliin lopulta hienosti. Täytyisi ehkä postata siitäkin jotain – seinä on siistin näköinen.

Mitä tästä voi siis oppia?

Käytännössä varmaan tärkein oppi on, että kannattaa ennemmin ottaa ammattilainen pimeästi tai vapaata töistä ja tehdä itse, kuin ottaa rakennusliike verollisiin töihin. Ainakin jos kyse on töistä, joista ei kuitenkaan saisi kotitalousvähennystä.

Tätä ei pidä ottaa verokonsultointina tai sijoitusvinkkinä. Mutta näemmä vain hullu (tai naiivi typerys) maksaa rakennustöistä verollisia hintoja, jos joka tapauksessa takuu loppuu kun perävalot häviävät mutkan taa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *